11.5.2017

Torstai






Meillä anopinkielet kasvavat vaakasuuntaisesti kevään kolkuttaessa ikkunan ulkopuolella, mikä sopii meille vallan mainiosti, mutta silti näky huvittaa minua aamuisin verhoja avatessa. 
Pelargonipistokkaat ovat juurtuneet ja ovat nyt jo mullassa. Toivotaan kauniin vaaleanpunakukkaisen pelargonisuvun jatkuvan uusissa ruukuissa. 
En ole viherpeukalona itselleni ankaraa tyyppiä. Jos joku kasvi kuolee tai kylvö/istutus ei onnistu, niin maailmani ei siihen kaadu. Aina se kuitenkin piristää ja hymy nousee suupieliin, kun joku kuolleen näköinen alesta ostettu raakkukasvi nostaakin talven jälkeen versonsa pihamaalla. Kokee saaneensa todellakin rahalle vastinetta. Ainakin viime syksynä istutetusta humalanjuurakosta nousee tuoreita piiskoja köynnöstukea vasten. (kirjoitettu hymyillen)

Vaatehuoneen cd-levyt ovat valikoima automusiikkia. Lajitteluperusteena on hyvä fiilis ja helposti napattava pino matkoja varten. Muutama nosto tuosta kasasta: Mikki Kauste (Lintumies), Aino Venna (Marlene), Samae Koskinen (Kuuluko, kuuntelen?), Honey B & T-Bones (Time Was), Verneri Pohjola (Aurora). 

Kissoille kuuluu hyvää. Taas huomaan, että kaikki kuvat Taiska iskelmäkissasta ovat huonoja. Hän on se lymyilevä sielu, joka keikistelee kyllä livenä, mutta kun kamera otetaan esille hänestä näkyy hännän pää tai kuva muuten on epätarkka. Täytyy hankkia ehkä riistakamera. 



- Nestori - 




1.5.2017

Koti toisen silmin
































Neiti turkoosin kanssa juttelimme siitä, että on mielenkiintoista nähdä oma koti jonkun toisen silmin ja siitä tuli mieleeni eräs helmikuinen päivä, kun haimme ystävämme Anniinan Hyvinkäältä ja suuntasimme museokortit kourassa Riihimäen taidemuseoon katsomaan Inari Krohnin näyttelyä. Olimme näyttelyn jälkeen inspiraatioryöpyn vallassa ja heti seuraavana aamuna oli kaivettava vesivärit ja maalattava Inari Krohnin inspiroimat ajatukset paperille. Anniina maalasi meille tämmöisen näkymän ja hyvä, että niin teki, sillä huonekalut eivät enää ole noilla paikoillaan, mutta on kuitenkin yhdenlainen muisto tästä näkymästä.

Inari Krohnin töihin kannattaa ehdottomasti tutustua, vaikkapa tuolla näyttelyssä, sillä vaikka hän onkin tunnettu taidegraafikkona oli näyttelyssä myös muiden tekniikoiden töitä, kuten häkellyttävän hienoja taiteilijakirjoja ja uskomaton piirretty kasvio. Näyttely päättyy 21.5.2017. Eikä Riihimäen taidemuseota kannata senkään jälkeen unohtaa, sillä seuraavana näyttelynä näyttäisi olevan Tuija Lampisen maalauksia.

-Tuija-

30.4.2017

Bagelvappu


















































Eilen vietimme jo vappua, kun Nestori piti paakelipaarin ystäville. Itse tehdyistä bageleista eli ihan kotoisasti vesirinkeleistä tuli niin hyviä, että voisin syödä niitä joka päivä ihan pelkästään ilman täytteitäkin. Aamupalallekin onneksi jäi. Joimme vain kaupan simoja (ei siis Simo-nimisiä henkilöitä vaan sima-nimisiä juomia), kun oma sima ei suostunut onnistumaan. Kuvissa näkyy myös vaatimattoman näköisiä sitruunakeksejä ja ihania marenkikeksejä, joita en suositellut kellekään syötäväksi, että minulle jäisi enemmän (niiden ohjeen löytää Baking Instinct-kirjasta). Churrot pakenivat lautaselta vauhdikkaasti, eikä niistä ehditty ottaa kuvia.

Pelasimme lautapelejä ja söimme söimme ja söimme. Tänään tiskien ja aamupalan jälkeen taloon julistettiin luku -ja kirjoitusrauha. Kaikenlaisten hälinäpäivien jälkeen on tarpeellista saada rauhassa tehdä helppoja sudokuja ja olla hiljaa. Meillä tuo keittiön lattia on keittiön valmistumisesta lähtien ollut ihan lempparipaikka, mihin sitä ihminen sohvaa tarvitsisikaan (eivät muuten tienneet nuo pojat, että otin niistä kuvan).

Ainiin hei, jos tykkäät lautapeleistä ja kaipaat jotakin vinkkejä niihin, olemme perustaneet lautapeliryhmän, jolla on oma instagram-tili Petkuttajat. Siellä jaamme lautapelihetkiä. Meitä on kuusi tosi erilaista pelaajaa, jotkut vähän enemmän lautapelinörttejä ja jotkut vähemmän, kukaan meistä ei kuitenkaan kulje hupullisissa kaavuissa tai laminoi sääntökirjoja. Tärkeintä on kokoontuminen yhteen ja mukaansatempaava peli sekä vaihtuvat voittajat.

Toinenkin instagram-vinkki, kuvissa näkyvien postikorttien taiteilija Aura Kajas, niin hienoa keraamikkaa ja piirroksia, käy kurkkaamassa myös kotisivut.

Löytämön väki toivottaa hyvää vappua, lumella tai lumetta!

-Tuija-

29.4.2017

Parmesaanista, speltistä ja juuresta



































Meillä leivotaan joka viikko leipää. Suosin tällä hetkellä raskileipäohjeita, joissa illalla taikinan ainekset sekoitetaan keskenään. Taikina jätetään yön yli lepäämään huoneen lämpöön ja seuraavana päivänä leipä leivotaan joko semmoisenaan tai jatketaan alkutaikinaa kasvattamalla.

Täällä tehdään leipää padalla, leipävuoalla tai ihan käsipelillä sen muotoiseksi millaiseksi taikina itse itsensä muovaa. Kuvissa näkyy Teemun ja Markuksen leipäkirjasta parmesaani-pippurileipä ja sitten juhlavuoden Suomi 100 hengessä leivotut karjalanpiirakat. Piirakoihin tein edellisenä iltana jo puuron valmiiksi muiden ilta-askareiden rinnalla ja seuraavana päivänä vasta rypyteltiin. Näin leivonta ei vie koko päivää ja pyörät pyörivät keittiössä eteenpäin. Leipäsatsista puolet laitetaan aina pakastimeen, varautuen niihin kiireisiin työpäiviin, kun ei vain jaksa tai ehdi tehdä mitään. Meillä leivät eivät kyllä säästy pakkasessa pitkään, sen verran hyvin ennakointi ja kulutus kohtaavat. Raskileipien onni on myös se, että resepteihin tulee kuivahiivaa. Tällöin ei tule pelkoa, että onkohan tuore hiiva vielä kunnossa.

Ensimmäisen kerran kun tein parmesaanileipää, leipä jäi keskeltä raa'aksi. Asiaa tutkineena, reseptiin oli tullut painovaiheessa virheitä, joten ei ihme ettei onnistunut. Niin paistoaika, kuin nestemäärä olivat väärin. No tekevälle sattuu.

Vaikka uunissamme on kiertoilma, en suosi sitä, kuin sulattaessa tuotteita. Mielestäni kiertoilmalla leivän alapinnat eivät tule tarpeeksi paistuneiksi. Varsinkin, jos leipää tekee vuoalla tai padalla pitää muistaa käyttää ala- ja ylävastuksia, jotta saa hyvän paistopinnan ja rapean kuoren. Meidän uunilla myös paistoaika on melkein poikkeuksetta 5 minuuttia pidempi, kuin reseptissä kerrottu aika.

Korvaan jauhoista aina osan spelttijauhoilla. Itse olen tottunut jo viljaisampaan makuun. Kyläilevät ystävämme sanovat tuotoksiani, jotenkin maukkaammiksi, kuin omansa. Sanon salaisuudekseni aina speltin. Spelttijauhoja tulee meillä niin suolaisiin, kuin makeisiinkin leivonnaisiin juuri maun vuoksi.

Vaikka olenkin jauhopeukalo, toisten tekemä leipä maistuu aina toisenlaiselle, kuin oma (paremmalle). Väittäisin jopa, että makuun vaikuttaa se, että se ei ole itse tehtyä, vaan joku toinen on antanut aikansa taikinalle. Ehkä kesällä laitetaan taikinajuuri tulemaan, ellei jostain putkahda nokan alle valmista juurta, niinkuin huutokauppakeisarilla oli myynnissä 1800-luvulta peräisin ollutta juurta ja taikinatiinu. Oli kuulemma Kokki Kolmosen käyttämää samainen juuri, siinä on jo juurella legendaa seassa. Itse tyydyn kyllä vähäisemmän historian juureen, mikäli jo valmista juurta olisi luvassa. Täytyisi laajentaa tuo leipominen pikkuhiljaa ruisleivän puolelle. Toisaalta, jos juuren tekisi alusta asti itse, voisi sanoa reseptiä salaiseksi, mikäli lopputulos olisi hyvä.

Mitä kokemuksia leivän leipomisesta juureen sinulla on?


-Nestori-




28.4.2017

Kylässä: vihreässä huvilassa








































Tässä talossa asuu esteetikko, jonka yläkerran kammarissa talvehtivat pelargoniat ja hortensia ja jonka vessan seinille kesä on jättänyt lukuisat hattunsa. Talvella ulko-ovessa roikkuvat maalatut luistimet, syksyllä surullinen saapas ja kesällä mitkäpä muut, kuin asukkaan lempijalkineet varvastossut.

Minusta huvilan ihastuttavimpia kohtia ovat lasikuisti sekä avara eteishalli, enkä voi olla hypistelemättä ihanaa korviskokoelmaa. Ensimmäiset auringonsäteet paistavat aamukahviin keittiössä, iltaisin sama valo loistaa parilasiovien läpi paahtamaan olohuoneessa valtavan kahvipensaan kylkeä. Olohuoneessa on myös kiiltäväpintainen musta pönttöuuni, joka palkitsee lämmöllään, sekä talon, että asukkaan. Tässä vihreässä huvilassa on ilo kyläillä ja ihan vähän kadehtia asukkaan uskomatonta kirpputorisilmää ja taitoa asettaa asiat oikein. Täällä asetelmat eivät ole ollenkaan väkinäisiä ja instagram-kuvia varten tehtyjä, vaan silmää ilahduttavia kohtia siellä täällä. Tunnelma talossa on kiireetön ja kesäinen, vaikka olisi talvi.

Neiti turkoosin huvilan visuaalinen maailma on täysin omaa luokkaansa, se ei matki, eikä ole epävarmaa piiperrystä, vaan pystypäisesti uljas persoonallinen kokonaisuus. Täällä ei ole kyse sisustamisesta, vaan aidosta elämästä, joka näyttää tältä. Kaikki tämä kumpuaa kaikkialla pulppuilevasta inspiraatiosta ja kiinnostuksesta omaan ympäristöön, sekä halusta tehdä jokapäiväisestä itselle kaunista.

Uimista turkoosissa vedessä, pyöräilyä ja nopeiden autojen elokuvia rakastava huvilanomistaja tekee ja osaa monenlaista kauniista kirjaimista betonisuklaaseen. Keväisin lähettelemme toisillemme puutarhavideoita kevään etenemisestä, jokainen puhjennut nuppu on suuri ilonaihe.
Parasta on, ettei tämä koti pysähdy vaan jatkaa muuntumistaan ja elää.
Tätä vanhaa taloa todella rakastetaan.

Kysellessämme mikä Neiti turkoosia juuri nyt kiinnostaa saimme seuraavanlaisen listan: Marokko, sen ruoka ja värimaailma, karkit ja suklaa, pakkaussuunnittelu, värit ja värikkyys, kesä ja mekot, fikus, kahvipensas, vuoripalmu, vanhat viherkasvit, tulppaanit, puutarhan monimuotoisuus, vihreät ja talven kasvit, tapetit ja itse päätetyt seinämateriaalit, näkyvillä olevan tavaran karsiminen.

Villieläimistä lemmikikseen hän ottaisi kirahvin ja usein on tullut ilmi, että toiveena olisi, että hänen tuhkansa siroteltaisiin sinne jo mainittuun turkoosiin veteen.






-Tuija-

27.4.2017

Kirjahyllystä: Puutarhan aika


































Seuraa lukuvinkki keväänrakastajalle ja malttamattomalle kukkainodottajalle. Sopii myös pelkkään kuvien ääressä huokailuun. Tuulia Ahon kirjoittama ja Minna Kurjenluoman kuvaama Puutarhan aika vuodelta 2012. Kirjan lähestymistapa ulkotilaan on sopivan filosofinen, ei yhtään hyökkäävän neuvova tai kaikkitietävä. Itse toivoisin tämän suuntaisia puutarhakirjoja enemmänkin, tarina ja todellisuus edellä kirjoitettuja teoksia, joissa puutarha on hyvä osa elämää, eikä mikään suoritus. Luonnon suomille olosuhteille, puutarhan sijainnille tai koolle, kun ei useinkaan voi mitään, mutta niiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Puutarha on palkitseva kärsivällisyysharjoitus.

Kirja toimii myös hyvänä inspiraationa puutarhan valokuvaamisen suhteen. Rakastan osittaisia sumentumia kuva-alassa (omissa kuvissani niitä on maneeriksi asti), kun puun kukat ovat tulleet linssin eteen ja kesäyön kuvia, joissa pitkän valotusajan aikana ehtii tapahtua monenlaista.  Olen suunnitellut tänä kesänä nauttivani pihasta silloin, kun muu ympäristö ja ympäristön ihmiset nukkuvat. Ei mikään helppo homma unikeolle, mutta lupaan raportoida mikäli näen kesäisen aamuyön takin liepeet.

Tähän merkintään lisäsin myös kuvia omasta pihasta ja kukkaretkiltämme. Ajattelen, että Löytämössä on myös enemmän tilaa pihajutuille ja loputtoman pitkille kukkakuvavirroille, kuin mitä vanhassa blogissa oli.
Nostelen silloin tällöin esiin kirjoja, joista pidän/pidämme, suurin osa ei tosin löydy kirjakaupan uutuushyllystä, mutta ajattelen, että Löytämön lukijakunta kyllä osaa hyödyntää kirjastoa ja antikvariaatteja.


-Tuija-

Siirtymäkausi







Olemme käyneet seuraamassa luonnon heräilyä lintutorneissa ja soisilla paikoilla. Sinivuokot ja leskenlehdet nousevat tällä hetkellä Lahdessa aurinkoisilla paikoilla. Viimeisimmän kuvan paikkaan palaamme varmasti kunhan sammakot valtaavat lampimaisen piilopaikan. Odottelemme nyt, että vihreys astuisi hallitsevaksi olotilaksi kosteikkoon ja kevätyön maaginen valo loistaisi taivaalla. 

Emme ole saaneet paheksuvia katseita torneilla ammattibongareilta tai luontovalokuvaajilta, vaikka olemme saapuneet paikalle värikkäissä takeissamme ja aistimisen riemulla. Tervehditty toki on, kuten asiaan kuuluu. Välillä on muutama sana vaihdettu lajistoista näiden asiantuntijoiden kanssa. 

Tähän mennessä hienoin hetki tornilla oli kokemus siitä, kuinka varpushaukka syöksyi ruokailevaan varpusparveen. Se oli samanlainen muutamassa sekunnissa ohi mennyt parvitanssi, kuin luonto-ohjelmien kalojen maailmassa petokalan hyökkäys. Aina ei tarvitse kiikareiden takaa katsella maisemaa, kunhan muistaa hengittää ja aistia ympäroivää maailmaa kylmästä tuulesta huolimatta. 


- Nestori- 

15.4.2017

Ranskalainen pannukakku














 























































Ranskan Limousista nimensä saanut Clafoutis eli rankalainen pannukakku tai -piiras avasi pääsiäisemme. Meidän Clafoutis taikina rakentui rahkasta, upotettaviksi ainesosiksi valikoituivat aprikoosit ja pakastevadelmat. Makuaineita vaihtamalla tämä herkku on raikas ja keveä, sopii mainiosti tulevien kesäiltojen tarjottavaksi. Raikkautta tuo ehdottomasti rahkaisuus taikinassa, joka ei tutkiskeluni mukaan olekaan tyypillistä tässä jälkiruoassa. Vahva suositus.

Reseptin pohjan nappasin Kodin Kuvalehdestä. Koska taloudessamme on pähkinäallergikko vaihdoin reseptissä olleen pähkinäjauhon samaan määrään keksinmurua tuomaan samaa struktuuria ja purutuntumaa mitä pähkinällä haettiin taikinaan. (Kyllä Hans olisi nyt tyytyväinen, tuo purutuntumaa vaaliva tv-kokkimme) Keksimuruja ei kannata antaa murskattavaksi apukokille, sillä mortteli, keksi ja apukokki tarkoittavat yhdessä liian jauhoista lopputulosta. Ensikerralla kokeilen jotakin muuta keksiä ja jätän keksimurun karkeammaksi. Jotta herkkuun onnistutaan saamaan hyvät paistopinnat, tarvitsee clafoutis uuninkestävän paistovuoan tai paistinpannun. Vuoassa kannattaa olla reunaa, clafoutis on kohoavaa sorttia. Väittivät ohjeessa, että clafousis onnistuu myös suureen irtopohjavuokaan. Kannattaa kokeilla, epäilen kuitenkin, että pannukakunpohja ei tule samanlaiseksi, koska paistovuoan tai paistinpannun oma kuumenemisominaisuus ei ole samanlainen irtopohjavuokassa.

Tai ehkä tämä oli vain se tekosyy käyttää ja kokeilla uutta Rotisser -paistovuokaa, jonka ostin Iittalan Iik -päiviltä. Monesti olen ruokakirjojani selatessa törmännyt resepteihin, joiden tekoon tarvitaan lieden sekä uunin käyttämistä, mielellään vielä samassa astiassa, jotta maku olisi taivaallinen. Keittiöremontin yhteydessä meille asennettiin induktioliesi. Tämä nopeasti lämpiävä liesi, asettaa näköjään haasteita kattilafirmoille. Meillä on ollut saman sarjan paistinpannu käytössä jo jonkin aikaa, joten tiesin mitä uusia mahdollisuuksia paistovuoka minulle keittiössä tarjoaisi. Nyt kun tuote oli alessa Iik -päivillä, tiesin mitä halusin.

Toinen vahva suositus tulee reseptiin kuuluvalle kastikkeelle. Hyvä kastike makealle piiraalle syntyy purkista rahkaa, joka notkistetaan 1 dl kuohukermaa ja makeutukseksi 0,5 dl juoksevaa hunajaa. Nam!



- Nestori -

Jäinen tuuli







Pitkäperjantai tuntui ensimmäistä kertaa lyhyeltä, ilta tuli kuten muinakin päivinä, eikä laahustaen, kuten aiempina vuosina. Alkuillasta veimme itsemme katsomaan nukkuvia veneitä. Ensimmäiset sinivuokot kurkistivat varovasti ruskean tammenlehtipeittonsa alta, ne pitelivät vielä kasvonsa maata kohti, niin hyytävä tuuli kävi järveltä.

Jäät rapisivat, loiskuivat ja ritisivät, rantaan oli muodostunut pieniä jääluolia. Tuuli kuljetti pientä sirpaletta jääkannella, kuulosti siltä, kuin joku soittaisi pientä kelloa. Kaikkeen sekoittui hanhien kovaääninen kailotus, olivat ottaneet uimarannan jo omakseen.

-Tuija-




12.4.2017

Pääsiäishei






Yhtäkkiä onkin jo pääsiäinen, sehän tarkoittaa sitä, että lempijuhlaani rullaatirullaaseen on enää muutama viikko. Instagramin puolella olen käyttänyt hästägiä vappuihminenotsalohkostahäntäluuhunsaakka, täytyykin ottaa se taas käyttöön. Vappu, juhlista jaloin, täällä sinua jo odotetaan, tuo tullessasi hyvää simaa ja Nestorille yksi munkki.

Takaisin pääsiäiseen, se on tänä vuonna kissantäyteinen, kun hotelliimme majoittuvat parhaat karvaystävät. Oman karvaamon väki on kirjoittamassa jo virallisille elinmukavuudesta vastaaville tahoille, että hotellivieraat saavat luultavasti parempaa ruokaa ja liian paljon huomiota. Emme ole keskustelleet vielä pakanallisista pääsiäismenoistamme tälle vuodelle, mutta luultavasti jotakin ulkona syödyn jäätelön ja kumisaapaskävelyn suuntaisia ne ovat.

Viime päivityksen jälkeen olemme käyneet mm. linturetkellä, jossa bongailimme silmuja, maisemia ja luonnonmuodostelmia. Oli meillä tietenkin asiaankuuluvasti mukana kiikarit (pienet), kumisaappaat ja utelias mieli. Lauantain vietimme kevätmessuilla, Helsingissä. Pari päivää olimme kuvailemassa teille mahtavaa ja herkullista juttua, joka tullaan näkemään blogissa myöhemmin. Ajatuksenamme on tehdä blogiin juttuja inspiroivista tyypeistä, ammattilaisista, harrastajista ja paikoista, sellaisella retkellä olimme viimeisimmäksi.


-Tuija-